Pakkopullaa, niin minä aikanaan koin koulu-Kalevalan. Mutta koska se oli arvokas kansalliseepoksemme, sen lukeminen kuului yleissivistykseen. Vaikeatajuinen se oli, outoa tarinaa, joka ei mitenkään henkilökohtaisesti koskettanut. Eikä herättänyt mielenkiintoa perehtyä siihen myöhemminkään.
Toivottavasti tänä päivänä lukion oppilaitten ei tarvitse kokea samoin. Minulta meni viitisenkymmentä vuotta siihen, että sain sattumoisin tilaisuuden Kalevalan upean symboliikan oivaltamiseen. Kiitos "Ihmisyyden Sammon taonnan", musiikkisadun, jonka lumoihin jäin jo viime syksynä Niinirannan esityksen perusteella ja joka elävöityi ainutlaatuiseksi kokemukseksi Elovalkeilla Repoveden erämaassa Löppösen luolan maisemissa 2.8.2003.
En yritäkään esiintyä Kalevalan asiantuntijana enkä kykene johdattelemaan kansalliseepoksemme saloihin. Olen elämän elämysmatkailija. Ja mitä enemmän ikää karttuu, sitä vähemmän kiinnostaa keinotekoisen kasvun hillitön vauhti, kestämättömän kehityksen perässä laukkaaminen. Ihminen sinänsä kiinnostaa ja ihmisen sisäinen kasvu. Ja siitähän Kalevalakin kertoo.
Musiikkisadun idean isän ja libreton kirjoittajan Väinö Åbergin mukaan "Pohjolan kivimäki on ihmisen holtiton ja väkivaltainen ruumis, siis fyysisyyden eli mielettömän mielen ominaispuoli = ahneus, halut, himot, vietit ja oman mielihyvän ja hyödyn metsästys. Ihmisyyden Sammon taonnassa rehellisyyden rauta karkaistaan sielullisessa tulessa totuuden teräkseksi. Itsekkyyden kyinen pelto on kynnettävissä vain rehellisyyden rautapaidan ja totuuden teräsvöiden turvaamana."
Tätä vaikuttavaa tarinaa ovat olleet toteuttamassa taas kerran ne Valkealan harrastajanäyttelijöitten valiot, jotka väsymättä tarttuvat aina uusiin haasteisiin. Jaksavat innostua ja innostaa. Eivät koskaan saa istahtaa oman pukuhuoneen peilin ääreen, vaan vaihtavat asujaan milloin missäkin, vaikka pressun alla tai kuusen juurella. Kykenevät sisäistämään aina uusia ja uusia rooleja, joista Ihmisyyden Sammon taonta tuskin oli helpoimpia.
Teatterissa katsoja on myös kokija toisin kuin valmiiksinauretun telkkarihömpän sohvaltaan tuijottelija. "Ihmisyyden Sammon taonta" laskevan auringon kultaamassa erämaassa oli minulle ainutlaatuinen elämys. Väinö Åberg on tehnyt arvokkaan kulttuurityön kansanomaistaessaan jotain hyvin oleellista Kalevalasta, kansalliseepoksestamme. Se on herättänyt kiinnostuksen muidenkin kansojen eepoksiin, joista niinikään löytyy samansuuntaista ihmisyyden syvimmän olemuksen etsintää. Kurottautumista kohti parempaa ja puhtaampaa elämää. Wäinämöisen veneretkestä Vuohijärvellä ja otteita Samponäytelmästä voi kuullaOrilammenTuuletar-risteilyillä vielä torstaisin ja perjantaisin 22.8. saakka.